Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ovat maidensa vastavalittuja johtajia, joiden näkemyksissä on merkittäviä eroja. Nämä erot saattavat jopa vaarantaa maiden vuosikymmeniä jatkuneen läheisen suhteen.
Yhdysvallat ja Israel näkevät Iranin muodostaman uhan eri tavoin. Obaman maaliskuinen videoviesti Iranin johdolle paljastaa kahden johtajan maailmankatsomukselliset erot. Netanjahu suhtautuu Iranin presidentti Ahmedinejadin puheisiin Israelin valtion tuhoamisesta tosissaan, kun taas Obama videoviestissään vaikuttaa epävarmalta Irania hallitsevien mullahien todellisista pyrkimyksistä. Obama ei vaatinut suoraan ja päättäväisesti Irania lopettamaan ydinaseohjelmansa, kun taas Netanjahu ei ole missään olosuhteissa valmis sallimaan Iranille ydinasetta.
Nyt näyttää jopa siltä, että Obama on ydinohjelman lopettamisvaatimusten sijaan halukas käyttämään YK:n aseidentarkastajia Iranin painostamiseksi.
Obaman ulkopoliittiset linjaukset ja eri näyttämöillä esitetyt mielipiteet voidaan laittaa vasta valitun presidentin vähäisen kokemuksen piikkiin, mutta on mahdollista, että presidentin maailmankatsomus on lausuntojen merkittävämpi selittäjä.
Obama näyttää uskovan, että taloudelliset pakotteet yhdistettynä kunnioittavaan käytökseen Iranin johtoa kohtaan ovat yhdistelmä, joka lopulta saa maan luopumaan ydinaseohjelmasta.
Aivan kuten Hamas on valmis uhraamaan omia kansalaisiaan ääri-islamilaisen ideologian nimissä, Netanjahu uskoo, että Iran on valmis tekemään samoin. Vaikka näin ei olisi, Israel ei ole halukas seuraamaan sivusta Obaman kokeiluihin eikä kokemukseen perustuvaa ulkopolitiikkaa.
Vuonna 1992 Yhdysvaltojen presidentti George H. W Bush julisti, että hyvän tahdon eleet ovat tie kukoistaviin suhteisiin Lännen ja Iranin välille. Kauniit puheet ilman todellisia vaatimuksia muutoksesta ovat ohjanneet Yhdysvaltojen Iranin-politiikkaa viimeiset kolmekymmentä vuotta.
Vaikuttaa siltä, että Obaman hallinnolla ei ole suunnitelmia tämän politiikan muuttamiseksi
Iranin uhmakas käytös Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön edessä on osoitus siitä, että Yhdysvaltojen rooli maailmassa on muuttumassa ja sen vaikutusvalta hiipumassa. Newsweekin kolumnisti George Willin mukaan Yhdysvaltojen viholliset eivät ”vastaa Obaman hymyileviin kädenojennuksiin hymyillen, vaan virnuillen”.
Netanjahu ja Israelin sotilaallinen johto uskovat, että Iranin uskonnolliset johtajat (Mullahit) haluavat tuhota Israelin ja että he ovat valmiita vaarantamaan oman maansa turvallisuuden tämän tavoitteen saavuttamiseksi – huolimatta Lännen hyvän tahdon eleistä.
Yhdysvaltojen viholliset tulkitsevat Obaman hyvän tahdon eleet ja kumarrukset heikkoudeksi. Heikolta vaikuttaminen ei välttämättä uhkaa Yhdysvaltojen turvallisuutta, mutta se saattaa rohkaista Israelin vihollisia.
Myös Netanjahun ja Obaman käsitykset Israelin ja palestiinalaisten välisestä rauhanprosessista ovat erilaiset. Obama toivoo sekä palestiinalaisten että israelilaisten asettuvan toinen toisensa asemaan, jotta rauha olisi mahdollinen. Netanjahu, ulkoministeri Lieberman ja muut hallituksen jäsenet eivät ole valmiita myönnytyksiin, jotka saattavat vaarantaa israelilaisten turvallisuuden. Obama tulee vaatimaan Israelin hallitukselta tekoja, jotka tulevat mitä todennäköisimmin hiertämään kahden vasta valitun johtajan välejä.
Oslon rauhanprosessi ja sen jälkeinen Israelia kohdannut terrorismin aalto ovat tuoreessa muistissa, ja on selvää, että Netanjahu ei tule toistamaan lähimenneisyydessä tehtyjä virheitä. Obama puolestaan ei ole tarpeeksi kokenut johtaja, jotta hän olisi ottanut opikseen aikaisempien rauhanneuvotteluiden virheistä.
Netanjahu vastusti Oslon rauhanprosessin Israelille sanelemia yksipuolisia myönnytyksiä, kun taas Obaman hallitus on julistanut yhdeksi hallintonsa päätavoitteeksi rauhan saavuttamisen osapuolten välille. Tämä tarkoittaa sitä, että Israel on jälleen kerran tilanteessa, jossa se on pakotettu ”rauhanponnistelujen” nimissä vaarantamaan omien kansalaistensa turvallisuuden.
Yhdysvaltojen ja Israelin erityissuhde tulee seuraavien vuosien aikana olemaan koetuksella. Kahden kunnianhimoisen johtajan ideologisten erojen sovittaminen kansainvälisen politiikan kiemuroihin tulee olemaan haaste, joka saattaa johtaa maiden välisten suhteiden heikentymiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti