Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström on jälleen vauhdissa.
Pääkirjoituksessaan (Vihreä Lanka 9.10.2009) Grundström ylistää Islamia ja toivoo, että ”kaunaiset suomalaiset” oppisivat Islamiin kuuluvasta sovinnonteosta, joka kuuluu paastopyhää edeltävään aikaan.
Grundström perustaa käsityksensä Islamista – ja ilmeisesti Indonesiasta – muutamaan muslimituttavaan sekä paastojuhlaan. Kokemuksiinsa nojaten Grundström ihmettelee sitä, miksi suomalaiset mielipidevaikuttajat ovat lähteneet ”esittämään kielteisiä yleistyksiä ja uhkakuvia Islaminuskosta”.
Vaikka Indonesia on muihin islaminuskoisiin maihin verrattuna suvaitsevainen, täytyy muistaa, että maa on viime vuosina kulkenut kohti ääri-islamilaisuutta.
Australialaisen Roy Morgan –tutkimuskeskuksen vuonna 2008 julkaiseman mielipidekyselyn mukaan 52 prosenttia indonesialaisista tukee islamilaista Sharia-lakia maallisen lain sijaan ja 40 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että käsien katkominen olisi sovelias rangaistus varkaudesta.
Grundströmin mukaan ”Islam on hieno uskonto, suunnilleen yhtä hyvä kuin kristinusko…. Tuntemani muslimiaktivistit eivät uhkaa länsimaita, vaan yrittävät ratkaista oman maansa köyhyys- ja ympäristöongelmia. Muslimituttavieni käsitys naisten asemasta on lähempänä omaani kuin lestadiolaisten.”
Herää kysymys, miksi Grundström vertaa muslimien tapaa kohdella naisia juuri lestadiolaisten vastaavaan. Vertauksena Grundströmin tulisi käyttää yleistä länsimaista normia, koska suomalainen käsitys sukupuolten tasa-arvosta perustuu länsimaiseen naiskäsitykseen.
Grundströmin mukaan Islam on hieno uskonto, koska hänen tapaamansa muslimiaktivistit muistuttavat ”vihreyttä ja pohjoismaalaista sosiaalidemokratiaa”.
Vihreä Lanka –lehden lukijana olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä mieltä Grundström on indonesialaisten islamistien naiskäsityksestä.
Hän olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa kolumninsa otsikolla ”Islam on huono uskonto”, jos hän Indonesian–vierailunsa aikana olisi tutustunut islamisteihin tai todistanut naisen ympärileikkausseremonian.
Henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvien havaintojen käyttämisessä piilee vaara.
Miljardin ihmisen tunnustamaa uskontoa ei voida arvioida ainoastaan omiin – hyviin tai huonoihin – pakostikin rajallisiin kokemuksiin nojaten, vaan viileästi punniten ja tutkien kokonaisuutta.
Grundström syyttää suomalaisia päätoimittajia islamin mustamaalaamisesta, mutta eikö juuri islaminuskoon liittyvien mahdollisten uhkakuvien pohtiminen ole suomalaisen älymystön tehtävä?
Grundströmin syytös on erityisen outo, kun otetaan huomioon Vihreä Lanka -lehdessä julkaistu piirros, jossa daavidintähti rinnastettiin hakaristiin. Eikö juutalaisuuden symbolin vertaaminen natsitunnukseen ole kielteinen yleistys tai uhkakuvan luominen juutalaisuudesta?
Grundström näyttää pitävän juutalaisaiheisista vertauksista, sillä hänen mielestään suomalaisessa, islamia käsittelevässä keskustelussa on Kristalliyötä edeltävien aikojen piirteitä.
Kristalliyön seurauksena 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin, 270 synagogaa ja 7000 kotia ja liikettä tuhottiin.
Haluaisinkin tietää, millä tavoin Suomessa käytävä keskustelu islaminuskosta on rinnastettavissa natsi-Saksan kauhuihin? Käsittääkseni vapaassa Suomessa käytävä avoin ja kriittinen keskustelu on kovin kaukana ”kristalliyön kaiusta”. Niin kaukana, että tämän vertauksen tekeminen kyseenalaistaa sen tekijän arviointikyvyn.
Elina Grundström näyttää olevan vakuuttunut siitä, että vuoden 1938 kaltainen toisinto on mahdollinen Suomessa, koska Timo Vihavainen ja muut suomalaiset mielipidevaikuttajat rohkenevat pohtia Islamin vaikutusta Eurooppalaiseen yhteiskuntaan.
Suosittelen Grundströmiä perehtymään Kristalliyön tapahtumiin ja harkitsemaan väitettään uudelleen.
Kirjoitus on vastaus Vihreä Lanka -lehden päätoimittaja Elina Grundströmin kolumniin Islam on hieno uskonto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti