Suomen johtavien ulkopolitiikan tekijöiden mukaan palestiinalaisjärjestö Hamasin kanssa on neuvoteltava. Martti Ahtisaari perustelee tämän näkemyksen sillä, että Gazassa järjestettiin kansanvaalit tammikuussa 2006. Ahtisaaren johtaman CMI:n neuvonantaja Heidi Huuhtanen kirjoitti, että ”Hamasille on annettava mahdollisuus osallistua rauhanprosessiin” (HS 10.1.2009). Myös Suomen entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja yhtyy Ahtisaaren käsitykseen siitä, että Hamasin boikotoiminen on ”vaarallista ja turhaa” (www.tuomioja.org 15.4).
Entä jos Hamas ei halua osallistua rauhanprosessiin?
Egyptiläisen muslimiveljeskunnan haarajärjestö ja edesmenneen islamisti Said Qutubin opeille tunnollinen Hamas ei yksinkertaisesti voi hyväksyä juutalaisen valtion oikeutta olemassaoloon. Hamas voi toki solmia väliaikaisen rauhan Israelin kanssa, mutta tämä ei ole kummankaan osapuolen etujen mukaista. Mahdollinen rauhanaika paljastaisi Hamasin kyvyttömyyden vastata Gazan väestön ongelmiin ja Israel ei puolestaan ole kiinnostunut tarjoamaan Hamasille väliaikaisrauhan tarjoamaa mahdollisuutta kehittää sodankäyntimenetelmiään.
Israel ei tukenut vapaita vaaleja Gazassa, sillä maan poliittinen johto oli tietoinen siitä mitä vapaat vaalit Lähi-idässä tarkoittavat. Jos vapaat vaalit järjestettäisiin Gazan tapaan Egyptissä, Jordaniassa ja Syyriassa, niin todennäköinen lopputulos olisi ääri-islamilainen hallintomalli. Sanomattakin on selvää, että Israelin Egyptiltä ja Jordanialta saama tuki terrorismin vastaisessa taistelussa vaikeutuisi huomattavasti.
Yhdysvaltojen ja EU:n hyvää tarkoittavat demokratiaintoilut olivat yllättävä lahja Hamasille ja Muslimiveljeskunnalle ympäri islamilaisen maailman. Lännen edustajat antoivat ymmärtää, että Gazassa järjestetyt vaalit olisivat ehto Hamasin tunnustamiselle. Yhdysvallat ja EU etunenässä olivat pahaa aavistamattaan antaneet siunauksen ääri-islamilaiselle maailmakatsomukselle.
Mikä sitten on demokraattisen prosessin merkitys, jos se tuo valtaan ideologian, jonka perusajatus on demokratiaa vastustava?
Euroopan Unioni asetti Jörg Haiderin johtaman äärioikeistolaisen FPÖ -puolueen boikottiin sen vaalivoiton jälkeen vuonna 2001. Puolue voitti vapaat vaalit, mutta sen ulkomaalaisvastainen toiminta nähtiin eurooppalaisten arvojen ja demokratian vastaisena.
Lähi-idän poliittista kehitystä tarkasteltaessa demokratian ja yleismaailmallisten arvojen nimeen vannovat tahot ovat vaikean paikan edessä: tukea autoritäärisiä, mutta länsimielisiä hallitsijoita vai demokratiaa, joka käytännössä tarkoittaisi ääri-islamilaisten ja lännenvastaisten ainesten valtaantuloa.
Hamasin hallitsema Gaza tulisi ehkä nähdä varoittavana esimerkkinä.
Hamas ei ole edelleenkään osoittanut merkkejä muutoksesta, vaikka sen asema Gazassa on tukala. Vaikuttaakin siltä, että kyseessä on järjestö, joka Tel Avivin yliopiston psykologian professori Carlo Strengerin mukaan on valmis asettamaan uskonnollisen ideologian kansalaistensa hyvinvoinnin edelle.
Vaalit tammikuussa 2006 voittaneelle Hamasille tarjoutui mahdollisuus parantaa Gazan väestön elinolosuhteita, mutta sen sijaan se päätti keskittää voimansa Israelin vastaiseen taisteluun.
Kysymys kuuluukin: onko demokraattista kehitystä tuettava aina ja kaikissa olosuhteissa vai tuleeko hyvän hallinnon mallia tukea ensisijaisesti, vaikka se tapahtuisi ajoittain demokratian kustannuksella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti