Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama näyttää olevan halukas pitämään jo vaalikampanjassaan esittämänsä lupauksen siitä, että muutoksen ajat ovat edessä.
Tätä kirjoittaessa vaikuttaa siltä, että Obaman huominen puhe tulee olemaan osoitus selkeästä suunnanmuutoksesta Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa: Obaman poliittiseen realismiin pohjautuva ulkopolitiikka on ottamassa voiton George W. Bushin aikaisesta uuskonservatiivisesta idealismista.
Vuonna 2005 silloinen ulkoministeri Condoleeza Rice julisti, että ”vuosikymmenien ajan Yhdysvallat on asettanut tasapainon tukemisen demokratian tukemisen edelle – nyt on aika tehdä toisin”.
Ricen lausahdus kuvaa sitä suhtautumistapaa, jonka ohjaamana George W. Bushin hallinto aloitti sodan Saddam Husseinin Irakia sekä Talibanin hallitsemaa Afganistania vastaan. Tulos on ollut se, että sisällissotien repimät maat ovat ottaneet merkittäviä askeleita kohti demokratiaa. Näiden kahden maan demokratia on toki uhattuna, mutta ne ovat silti vastuullisempia ja moraalisempia toimijoita kuin Saddamin Irak tai Talibanin hallitsema Afganistan.
Obama puolestaan vaikuttaa sivuuttaneen ihmisoikeuskysymykset - kuten poliittiset vainot ja naisten oikeudet - poliittisen realismin ja käytännöllisyyden nimissä. Obaman ja Bushin selkein maailmankatsomuksellinen ero näyttää olevan se, että Obama näkee maailman sellaisena kuin se on, ja Bush näkee maailman sellaisena kuin se voisi olla.
Obama näyttää tyytyvän muslimien yleisen mielipiteen tyynnyttelemiseen. On ymmärrettävää, että vastavalittu presidentti haluaa tehdä selkeän pesäeron edeltäjäänsä, mutta demokraattisista periaatteista tinkimisen luulisi aiheuttavan Yhdysvalloille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Yhdysvaltojen vetovoima perustuu sen edustamien vapauden arvojen yleismaailmallisuuteen ja tyrannian vastustamiseen. Tuoreen hallituksen elehdinnät ovat merkki siitä, että Yhdysvaltojen poliittinen järkähtämättömyys on katoamassa.
Ulkoministeri Hillary Clinton on todennut, että ihmisoikeuskysymysten ei tule estää Yhdysvaltojen lähentymistä Kiinan kanssa. Näyttää siltä, että Obama neuvonantajineen on valmis luopumaan ihmisoikeuskysymyksistä myös arabivaltioiden kohdalla.
Kairo on arabimaailman merkittävimpiä keskuksia. Kairo on myös ihmisoikeuksia rikkovan ja totalitaariseen hallintomuotoon perustuvan maan pääkaupunki. Sen sijaan, että Obama valitsi Kairon puheen pitopaikaksi, hänen olisi kannattanut valita Bagdad. Bagdad on innoittava esimerkki niille muslimeille, jotka haluavat elää vapaassa, mutta epätäydellisessä demokratiassa.
Obaman tammikuun 20. päivän virkaanastujaispuhe antoi luvan odottaa parempaa.
”Niiden johtajien, jotka pysyvät vallan kahvassa lahjonnan, valheiden ja poliittisten vainojen avulla, tulisi ymmärtää, että he ovat historian väärällä puolella”, Obama jyrisi tuolloin.
Kysymys kuuluukin: mitä tapahtui puheille vapauden ja demokratian tärkeydestä, kun keskeisen linjapuheen pitopaikaksi on valittu Egypti?
Muutoksen tuominen arabimaihin on vaikeaa ja vaatii puheiden sijaan toimia. Obaman liennyttelevät puheet Irania kohtaan ovat näpäytys niitä muslimeja kohtaan, jotka toivovat vapautta ja demokratiaa arabimaihin.
Kumarrukset ja kädenojennukset saattavat parantaa Yhdysvaltojen suosiota mielipidemittauksissa, mutta sen maine rohkeana toimijana ja vapauden puolustajana on uhattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti