Ihmiset ovat kerääntyneet kuluneella viikolla Teheranin kaduille protestoimaan kokemaansa vääryyttä ja näyttämään shiiapapistolle ja lahjonnan ryvettämille valtaapitäville, että muutoksen ajat ovat edessä.
Iranin presidenttivaalien jälkeiset mielenosoitukset on nähty osoituksena Irania kolmekymmentä vuotta hallinneen shiiapapiston murenevasta vallasta. Näyttää siltä, että vaalitulos perustuu vilppiin, ja näin ollen nykyinen presidentti Mahmud Ahmadinejad olisi todellisen äänestystuloksen selvittyä syösty vallasta.
Vaikka vaalit olisivat olleet vilpittömät – minkä mielenosoittajat hanakasti kieltävät – niiden tuloksen ei voida olettaa heijastavan todellista kansalaismielipidettä. Vastalauseena totalitarismia vastaan monet Iranin nuoresta ja koulutetusta väestöstä jättivät kokonaan äänestämättä. Nyt näyttää siltä, että äänet tullaan tietyillä alueilla laskemaan uudelleen. On kuitenkin epätodennäköistä, että Iranin korkein uskonnollinen johtaja ja tosiasiallinen valtion päämies Ajatollah Ali Khamenei tulee sallimaan Ahmadinejadin tappion.
Epätodennäköistä on myös se, että nämä ihmisjoukot pystyisivät uuteen vallankumoukseen, varsinkin jos Länsi ei ole valmis tukemaan todellista muutosta. Toistaiseksi näyttää siltä, että ainakaan Yhdysvallat ei ole halukas sotilaallisiin toimiin. Toisaalta, kuten Obama viisaasti totesi, nyt ei tule hätiköidä, koska Mir Hossein Musavin ja Mahmud Ahmadinejadin välillä ei ole juurikaan eroa. Musavi on uudistusmielisten ehdokas, mutta silti ääri-islamilaisen koulukunnan edustaja.
Khamenei näkee Musavin ja entisen presidentin Akhbar Hashemi Rafsanjanin edustamien voimien uhkaavan hänen valta-asemaansa. Khamenei uskoo, että Rafsanjani ja Musavi ovat CIA:n ja Britannian tiedustelupalvelu MI6:den liittolaisia, joiden tavoite on Iranin saattaminen Yhdysvaltojen vaikutusvallan piiriin.
Lontoossa asuvan iranilaisen ystäväni mukaan Iranin valtaapitävät mullahit ovat vainoharhaisuudessaan verrattavissa jopa Staliniin ja valmiita puolustamaan asemaansa kauhistuttavin keinoin. Ahmadinejad on aivan kuin Ali Khamenein kopio, jolla on vähemmän valtaa, mutta joka on silti vaarallinen. Ahmadinejad on Khamenein sylissä istuva sätkynukke, joka toimii hallitsijan äänitorvena. Nämä kaksi edustavat kaikkea sitä, mitä Iranin vapaamielinen nuoriso vastustaa.
Olettakaamme, että Khamenei ja Ahmadinejad säilyvät vallassa nykyisen kriisin yli. Tällöin voidaan kysyä, miltä Iran tulee näyttämään lähitulevaisuudessa, kun opposition on vaalien seurauksena entistä voimakkaampi ja rohkeampi. Tapahtumat tulevat todennäköisesti noudattamaan yhtä kolmesta seuraavasta vaihtoehdosta:
1. Ali Khamenei sätkynukkeineen suostuu jakamaan vallan Musavin ja Rafsanjanin kanssa. Tämä tarkoittaisi sitä, että Iranin kaduilla marssivat ihmisjoukot tulisivat petetyksi, aivan kuten vuoden 1979 vallankumouksen aikaan. Silloin Ali Khamenei houkutteli marxilaiset, liberaalit ja monet maallista Irania tavoittelevat ryhmittymät tuekseen. Vallankumouksen jälkeen näiden ryhmien edustajat vangittiin, tapettiin tai karkotettiin. Musavin mahdollinen päätös liittoutua vanhoillisten kanssa olisi osoitus siitä, että mikään ei ole muuttunut Iranissa, vaan puhdas valta ja sen tavoitteleminen ovat etusijalla.
2. Rafsanjani, Kurabi ja Musavi eivät pääse yhteisymmärrykseen Khamenein kanssa, ja tästä seuraa, että Obaman johtamat kriittiset äänet tyytyvät tukemaan Khameneita ja Ahmadinejadia sillä ehdolla, että Iran kansalliskaartinsa avulla lopettaa yhdysvaltalaisten sotilaiden tappamisen Irakissa. Iranin on myös lopetettava ydinohjelmansa ja Israelia vastustavien ryhmien tukeminen. Tämän tulevaisuudennäkymän mukaan uudistusmieliset kuten Musavi häviävät ja pakenevat Eurooppaan. Todellinen häviäjä on Iranin kansa, joka joutuu täysin mullahien armoille.
3. Uudistusmieliset Rafsanjanin ja Musavin johdolla eivät löydä yhteistä säveltä ja Yhdysvaltojen johtama Länsi aloittaa muutosta vaativien ihmisjoukkojen ja todellisen opposition tukemisen. Tämä saattaa johtaa aitoon muutokseen, varsinkin jos ulkomailta saatu apu saavuttaa vapautta janoavat ihmisjoukot.
Sekä vanhoilliset että näennäistä muutosta ajavat Musavin liittolaiset voidaan nähdä vallasta kilpailevina mafiajoukkioina. Molemmat ovat valmiita juonittelemaan saavuttaakseen nuoren ja tunteikkaan väestönosan tuen. Maailman korruptoitunein valtio on tilanteessa, jossa sen hallitsemisesta kilpailevat kaksi ryhmittymää, jotka vähät välittävät niistä äänistä, jotka vaativat muutosta. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että liberaaleilla ei ole poliittista vaikutusvaltaa. Nuori väestönosa, joka pyrkii näyttämään maailmalle, mitä todellisuus Iranissa on, on pakotettu turvautumaan internetin sosiaalisiin medioihin ja blogikirjoitteluun, joihin se laittaa toivonsa paremmasta huomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti