Jotain mätää Ruotsinmaalla

Malmön juutalaisyhteisöön kohdistuva uhka on huomioitu myös Suomessa. Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta otsikolla Väkivallan pelko ajaa juutalaisia pois Malmöstä (HS 15.2). Vuonna 2009 kaupungissa rekisteröitiin 79 juutalaisvastaista rikosta. Edelliseen vuoteen nähden rikosten määrä kasvoi 100 prosentilla. Juutalaisia Malmössä on ainoastaan 700, kun taas 26 prosenttia kaupungin 280 000 asukkaasta on maahanmuuttajia.

Ei ole sattumaa, että juutalaisvastaisuus on kasvanut maahanmuuton lisääntyessä. Maahanmuutto on oleellinen osa pohjoismaista hyvinvointimallia, mutta kuten Malmön tapahtumat osoittavat, vastuuttomassa maahanmuutossa piile vaara.

Vuonna 2009 malmöläinen poliitikko Adly Abu Hajar julisti iloisesti, että Ruotsi on paras mahdollinen islamilainen valtio. Abu Hajarin julistuksen perusteella voi todeta, että Ruotsi on avointa yhteiskuntaa kehittäessään unohtanut, että demokratia voi toimia ainoastaan, jos kansalaiset ovat sen puolella.

Miksi Ruotsi on epäonnistunut?

Vastuuttoman maahanmuuttopolitiikan lisäksi vastaus saattaa piillä historiassa. Sodista irrallaan tapahtunut kehitys alkoi jo toisen maailmansodan aikoihin. Toisin kuin Ruotsi, Suomi joutui taistelemaan itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta. Ruotsin poliittinen johto oli sitä mieltä, että puolueettomuus oli mahdollista tappiota parempi vaihtoehto. Samaan aikaan Ruotsin puolueettomuuspolitiikka ja muiden taisteluhalukkuus mahdollistivat sen, että maa pystyi sodankäynnin sijaan kehittämään omaa yhteiskuntaansa ympärillä riehuneesta sodasta huolimatta. Ruotsin vähäinen kokemus todellisen pahan edessä on johtanut siihen, että se on altistanut oman yhteiskuntansa monikulttuurisuuskokeilun armoille.

Saattaa olla, että suomalaisten kriittisyys monikulttuurisuutta kohtaan ei johdu siitä, että monikulttuurisuus on epäonnistunut Ruotsissa, vaan siitä, että Suomen kokemus vapauden vastaisista voimista on läheisempi. Neuvostoliiton läheisyys ja pakon sanelema aseveljeys natsi-Saksan kanssa ovat historiallisia esimerkkejä siitä, miten yksilönvapaus ja sen suojeleminen ovat muovanneet suomalaista mielenmaisemaa.

Vapaaseen yhteiskuntaan sitoutuneiden valtioiden ylivoimaisesti suurin ongelma on se, miten toimia vapautta vastustavien uhkien edessä. Ruotsin monikulttuurisuuteen pohjautuva malli pyrkii ymmärtämään juutalaisvastaisuutta sen sijaan, että toimisi sitä vastaan. Esimerkiksi Malmön pormestari Ilmar Reepalu on sanonut, että Israelin sotatoimien vuoksi Malmössä esiintyvä juutalaisvastaisuus on valitettava, mutta ymmärrettävä ilmiö. Juutalaisvastaisuuden selittäminen Israelin toimilla antaa näin ollen Malmön muslimijengeille synninpäästön ja oikeuttaa väkivallan.

Jotta liberaali oikeusvaltio voi toimia, sillä on oltava kansan tuki, ja jotta tuki voisi olla olemassa, kansalla on oltava vahva yhteinen ymmärrys arvoistaan. Tällä hetkellä Ruotsin kohtalona saattaa olla tulla yliajetuksi yhteiskunnan sisällä olevien ainesten toimesta.

Ruotsi on osoitus demokratiaa kannattavan ajattelun keskiössä olevasta paradoksista. Vaikka demokraattinen valtio on sitoutunut yksilönvapauteen ja yhteiskunnan monikulttuurisuuteen, se joutuu myös joskus puolustamaan näitä arvoja pakottavaa voimaa käyttäen. Tämä on ymmärretty maissa, joissa kokemus sodasta ja vapauden vastaisista aatteista on läheinen.