Demokraattinen Irak

Irakissa järjestetään tänään sen historian toiset parlamenttivaalit. Yhdysvaltojen johtaman koalition Saddam Husseinin vastaiset sotatoimet alkoivat maaliskuussa 2003 ja nyt näyttää siltä, että Irak on onnistunut omaksumaan demokraattisen yhteiskunnan pelisäännöt.

Kuwaitilaisen Al Rai -lehden irakilainen Washingtonin-kirjeenvaihtaja Hussain Abdul-Hussain kirjoitti New York Timesissa (7.3.2010) maansa vaalien merkityksestä seuraavasti: ”Demokratia on muuttanut suuren osan irakilaisista, jotka olivat Saddamin hallinnon aikaan joko liian pelokkaita tai apaattisia äänestämään, kansalaisiksi, jotka ovat sitoutuneet äänestämään, koska he kokevat maansa omakseen”.

Jopa yleensä kyyninen ja amerikkalaisvastainen Helsingin Sanomat (HS 7.3.2010) myöntää, että askel parempaan on tapahtunut: ”Kun Irakissa pidetään sunnuntaina Saddam Husseinin jälkeisen ajan toiset parlamenttivaalit, äänestäjien turvallisuus tuottaa yhä vakavaa huolta. Vaalit toteutuvat silti astetta normaalimmissa oloissa kuin neljä vuotta sitten. Pääosassa ovat poliitikot, eivät pyssymiehet”.

Se, että pääosassa ovat pyssymiesten sijaan poliitikot, on osoitus siitä, että Yhdysvaltojen johtama koalitio on onnistunut tehtävässään. Vastuu on nyt irakilaisilla.

Kirjoitin Irakin tilanteesta 13. helmikuuta 2009 ( Irakin sodasta ja sen vastustajista), kun maassa oli juuri järjestetty vapaat vaalit. Kirjoituksessa lainasin chileläisen näytelmäkirjailija Ariel Dorfmanin brittiläisessä Independent-lehdessä (26.2.2003) irakilaiselle toisinajattelijalle osoitettua kirjettä: ”Mikä oikeus kenelläkään on kieltää sinun oikeutesi elää vapaudessa ja tulla vapautetuksi tyranniasta? Mikä oikeus meillä on vastustaa Yhdysvaltojen valmistelemaa sotaa, jos sen seurauksena Saddam Hussein tulee syöstyksi vallasta?”

Dorfmanin sanoihin viitaten, eikö meidän tulisi lopulta hyväksyä se, että ilman Yhdysvaltojen sotatoimia Irak olisi edelleen hirmuhallitsijan mielivallan alla? Vuoden 2005 vaaleja leimasi shiiamuslimien boikotti, mutta nyt Irakin monietninen väestö kokoontuu äänestämään asioista tultuaan siihen tulokseen, että demokratia on ainoa tie rauhaisaan yhteiseloon.

Irak on rohkaiseva esimerkki siitä, miten voimakas on ihmisen halu elää vapaudessa, uskontoon katsomatta.