UNRWA – Hamasin hyväntahtoinen kätyri?

Israelin ja Hamasin jälkeisen sodan runteleman Gazan jälleenrakentamiseen sitoutuneet maat kokoontuivat Egyptiin, Sharm el Sheikhin kaupunkiin keskustelemaan avun suuruudesta. Palestiinalaiset pyysivät 2,7 miljardia dollaria. Lahjoittajat vastasivat lahjoittamalla yli neljä miljardia dollaria. Vastuussa tähtitieteellisen summan käyttämisestä on ennen kaikkea YK:n Palestiinan pakolaisten avustus- ja työjärjestö UNRWA.

Lahjoitusten suuruus ja ulkomaanavun mahdolliset epäkohdat ovat asioita, joista kansainvälinen yhteisö harvoin keskustelee avoimesti. Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clintonin johdolla poliitikot vaativat, että rahoista ei päädy penniäkään terroristijärjestö Hamasin taskuun.
Vaatimus on naiivi ja osoittaa tietämättömyyttä UNRWA:n toimintaan liittyvistä ongelmista.
UNRWA perustettiin YK:n päätöslauselman 302 mukaisesti toukokuussa 1950 auttamaan Gazassa, Länsirannalla, Syyriassa, Jordaniassa ja Libanonissa asuvia palestiinalaisia. UNRWA on suurin yksittäinen avustusjärjestö Gazassa, ja sen vaikutuksen alaisena on jopa 70 prosenttia Gazan palestiinalaisista.

Washington-instituutin tammikuussa vuonna 2009 teettämän tutkimuksen mukaan UNRWA on pääosin epäonnistunut tavoitteessaan auttaa palestiinalaisia. James G. Lindsay, UNRWA:n entinen konsuli ja lakiasiantuntija sekä kyseisen tutkimuksen laatija, toteaa, että järjestö ei ole onnistunut estämään ulkomailta saatujen lahjoitusten päätymisen Hamasin käsiin. Tutkimuksen mukaan suurin yksittäinen ongelma on järjestön henkilöstöhankinnassa. On ilmeisen ristiriitaista, että UNRWA:n 29 000 työntekijästä suurin osa on palestiinalaispakolaisia eli ihmisiä, joiden auttamiseen järjestö perustettiin. Ne palestiinalaiset, jotka työllistyvät pakolaisjärjestön kautta, ovat asemassa, jossa he voivat mahdollisesti antaa omien poliittisten näkemystensä vaikuttaa UNRWA:n toimintaan.

Harvardin yliopiston Lähi-idän tutkija Matthew Levittin mukaan edellä esitetyt ongelmat eivät ole luonteeltaan hypoteettisia, vaan varsin todellisia. Vuonna 2004 UNRWA:n silloinen johtaja Peter Hansen myönsi, että monet järjestön työntekijät ovat todennäköisesti Hamasin jäseniä: ”Kyllä näin varmasti on, ja mielestäni se ei ole mikään rikos”. Koska UNRWA ei myöskään vaadi työntekijöiltään allekirjoitettua lupausta terrorismin tukemisesta pidättäytymisestä, voidaan olettaa, että Hansen ei ota terroristijärjestön ihmishengestä piittaamatonta luonnetta vakavasti.

Palestiinalaisen kansallisliikkeen esitaistelija Jasser Arafatin henkilökohtaiset rikkaudet olivat tunnetusti peräisin ulkomaisilta hyväntahtoisilta lahjoittajilta. Arafatin perintöä kunnioittaen Gazan palestiinalaisjohtajat tulevat todennäköisesti käyttämään suuren osan Sharm el Sheikhissa, luvatuista ja UNRWA:n valvomista varoista terrorismin rahoittamiseen ja Euroopassa sijaitsevien pankkitiliensä lihottamiseen.

UNRWA:n ongelmat ovat monin tavoin rakenteellisia. Yleisen ulkomaanavun ja hyväntekeväisyystoiminnan ongelmat ovat rakenteellisten tekijöiden lisäksi moraalisia. Miten kansakunta, jonka ympäröivä maailma näkee yksinomaan uhrina, voi kehittyä? Länsimaiden tukema varojen pumppaaminen Gazaan ja Länsirannalle on aiheuttanut riippuvuussuhteen muodostumisen vauraiden lahjoittajien ja köyhien palestiinalaisten välille.

Sen sijaan, että palestiinalaisille syydetään rahaa vuodesta toiseen ilman vaatimuksia todellisista muutoksista, tulisi anteliaan kansainvälisen yhteisön ottaa huomioon sen avokätisyyden mahdolliset haittavaikutukset.