Israel ja natsi-Saksa

Lontoon, Madridin ja Pariisin kaduilla on viime viikkoina pidetty useita Israelin Gaza-operaatiota vastustavia mielenilmauksia. Mielenosoituksissa esillä olleiden kylttien iskulauseet vertasivat Israelia natsi-Saksaan ja sen johtajia natsijohtajiin. Amsterdamissa mielenosoittajat vaativat juutalaisten tappamista kaasulla. Vihaisissa huudoissa sionismi rinnastettiin rasismiin ja natsismiin. Yhdysvalloissa, Fort Lauderdalen kaupungissa, mielenosoittajat vaativat juutalaisten joukkotuhoa ja syyttivät Hitleriä siitä, että juutalaiset ovat edelleen elossa.

Israelin sotatoimia vastustaneet ihmiset marssivat sotaa vastaan ja rauhan puolesta, mutta dramaattiset huudot ja järkyttävät iskulauseet saivat varmasti monet tarkkailijat hämmentymään ja kysymään: miksi Israelin toimet herättävät näin suuren vihan aallon ja - ennen kaikkea - miksi näissä mielenosoituksissa Israel leimataan uudeksi natsi-Saksaksi?

Israel-vastaisuuden kiihkeys antaisi olettaa, että Israel tietoisesti pyrkii yleisen mielipiteen ärsyttämiseen. Tästä syystä on häkellyttävää huomata, kuinka totuus on itse asiassa päinvastainen: Israel pyrkii estämään sekä omat että palestiinalaiset siviiliuhrit jopa sotilaallisen menestyksen kustannuksella. BBC:n haastatteleman, Iso-Britannian armeijan eversti Richard Kempin mukaan historiasta ei löydy toista maata, joka olisi pyrkinyt välttämään siviiliuhreja yhtä tehokkaasti kuin Israel viimeisten viikkojen Gaza-operaation aikana.
Näin ollen on hämmentävää, että moni rauhan puolesta ja sotaa vastaan marssiva ihminen on valmis käyttämään kuvia ja sanoja, jotka yhdistävät Israelin sellaiseen valtioon, joka tappoi kuusi miljoonaa juutalaista.

Suomessa on viime päivinä noussut kohu Vihreiden puoluelehti Vihreän Langan julkaisemasta piirroksesta, jossa seinään piirretty daavidintähti rinnastetaan hakaristiin. Juutalaisuuden ja Israelin valtion symbolin rinnastaminen nykyajan paholaismaisimpaan symboliin on Vihreän Langan päätoimittajan Elina Grundströmin mukaan ”monitulkintainen taidemuoto”. Toisin sanoen daavidintähden rinnastaminen hakaristiin on hyväksyttävää, jos se tehdään taiteen tai poliittisen kannanoton nimissä.

Yhdysvaltojen ja Britannian sotatoimien suorana ja epäsuorana seurauksena on kuollut tuhansia siviilejä Irakissa ja Afganistanissa. Silti länsimaissa ei ole syntynyt Yhdysvaltojen ja Britannian olemassaoloa vastustavia liikkeitä, joissa pahuuden alkulähteenä nähtäisiin kristinusko.

Oxfordin yliopiston entinen tutkija Emanuele Ottolenghi selkeytti Israelin arvostelusta käytävää keskustelua vuonna 2003 ilmestyneellä kolumnillaan The Guardianissa, jossa hän kirjoitti antisionismin ja antisemitismin välisestä suhteesta. Ottolenghin mukaan Israelin armeijan toimien rinnastaminen natsi-Saksan väkivaltakoneistoon antaa rinnastajalle vapauden käyttää juutalaisvastaista kieltä, koska tämä kielenkäyttö on asetettu poliittiseen yhteyteen. Ottolenghin siteeraama ranskalainen kirjailija Louis De Bernières kirjoitti The Independent -lehdessä Israelin toimien muistuttavan häntä natsi-Saksasta toisen maailmansodan aikana. Ottolenghin mukaan tämän rinnastuksen tekeminen pyrkii mitätöimään juutalaisten joukkotuhon silkan pahuuden ja tarjoamaan lukijalleen vaihtoehtoisen ajatuksen: jos juutalaiset käyttäytyvät kuin natsiarmeija, niin ehkä toisen maailmansodan julmuudet olivat ansaittuja.

Onko Israelin arvostelussa käytettävä juutalaisvastainen kieli sattumaa, vai onko Israel-vastaisuus nykypäivän juutalaisvastaisuuden hyväksytty muoto?

Vaikka Israelin valtion politiikan ja sen armeijan arvosteleminen ei ole sinänsä juutalaisvastaista, tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että Israelin arvostelu olisi usein juutalaisvastaisuudesta kumpuavaa. Israelin arvostelu on yleensä tunteellista, mutta juutalaisiin ja juutalaisuuteen liittyvien kielteisten mielikuvien herättäminen ja niiden yhdistäminen Israeliin hämärtää todellisen ja kuvitellun rajan.